Ilmainen työvoima ravintola-alalla

Tämä on mielestäni yksi niitä säälittävimpiä asioita ravintola-alalla; ilmaisen työvoiman käyttö surutta.

Siteerateksani erästä alan huipulla olevaa, erittäin pidettyä henkilöä vieläpä: "Minulle työntekijät ovat, kuin perhe. Odotan heiltä satakymmenen prosenttista panosta yritykselle. Automaattisesti oletan, että jos tehdään työsopimus 37,5h/3vko (mikä tarkoittaa siis 7,5h/päivä), niin työntekijä tekee siihen päälle muutaman tunnin ylimääräistä päivittäin. Nauran, jos joku kirjoittaa työvuorolistaan, että olin 1/2 h ylitöissä. Tämä ala vaatii uhrauksia. Minäkin olen aloittanut sieltä ja täältä pla pla plaa....."

Siis mitä!!? Valitettavasti tämän kyseisen henkilön arvostus katosi osaltani tämän luennon myötä täysin.

Kaikista surullisinta on se, että meidän rakkaalla ravintola-alalla liitto ei auta työntekijää juuri mitenkään. Kerran, kun puhuin erään PAM:in työntekijän kanssa huonoista palkoista tai muuten huonoista työsuhde-eduista (esimerkiksi naurettavat iltalisät 90 senttiä, kun kaupan-alalla saat 4,5euroa!!!), hän totesi vain, että ravintola-alan kulttuuriset juuret ovat niin syvällä, ettei niitä voi muuttaa. Näin on aina ollut ja tulee olemaann. Siis MITÄ!!!

Oikeastaan raivo vain yltyy, kun kirjoitan tätä. 

Surullisinta tässä kaikessa on se, että niin useat todella ajattelevat, ettei asioita voi muuttaa. Mutta uskon, että tässä maailmassa on muutettu paljon isompiakin asioita, kuin nämä. Mitä tahansa voi muuttaa, jos uskoo siihen tarpeeksi lujasti. Minä näen vain sen, että ravintola-alan työvoima on suurilta osin hyväntekeväisyyttä näinä päivinä. Onneksi itse tajusin alkaa vaatimaan palkkaa työstäni, ja nykyisin saan monta kymppiä enemmän päivässä, kuin TES:n mukaisella palkalla saisi. 

Ja PAM - En tule koskaan kuulumaan tuohon liittoon. Ei sillä ole pienintäkään kiinnostusta ajaa työntekijän etuja.

Tosiaan, mihin tämä kaikki ilmaistyö sitten johtaa. Mietitäänpä, jos olet 15 minuuttia joka päivä ylitöissä. Viemässä esimerkiksi roskia. Sekin on työaikaa. Siitä tulee jopa TES:n palkoilla n. 12,5 euroa viikossa, ja kuussa 50 euroa. Vuodessa tämä tekee 550 euroa. Pysähdyttääkö tämä ajattelemaan asioita?

Mielestäni opiskelijaharjoittelu on ainut aika, jolloin sinulla on syytä tehdä myös ilmaista työtä. Koulutukseen kuuluu se, että opit asioita, ja parhaiten ne oppii käytännössä, eli työelämässä. Minä en kadu omia harjoittelujaksoja eri ravintoloissa, jotka olen suorittanut ilmaiseksi, ja kyllä, ollut verrattavissa työvoimaan. Koen, että olen saanut ammattitaitoni juuri näistä paikoista. Mutta, kun solmin työsopimuksen, asia muuttuu. Minut on ostettu firman palvelukseen. Kannattavaa ravintolabisnestä voi tehdä muullakin tavalla, kuin ilmaisella työvoimalla. Tietenkin se edellyttää yhtä asiaa. Johdon ammattitaitoa.

Ymmärrän sen, että työ huippuravintolassa on sen verran antoisaa ja haastavaa, että ihmiset haluavat tehdä sitä jopa hyväntekeväisyytenä- KOSKA he haluavat itsekin huipulle. Tämän tietotaidon varaan he sitten rakentavat oman uransa ja mahdollisesti pääsevät yhtä pitkälle, kuin oppi-isänsä. On kuitenkin muistettava se asia, että kuinka moni oikeasti haluaa huipulle ja aikoo sinne päämäärätietoisesti. Ja toiseksi, kuinka moni oikeasti pääsee sinne huipulle, ja saa siten korvauksen näistä kaikista työtunneista? Heitä on jonkin verran. Kourallinen. Ja tämän vanhan oppipoikakulttuurin takia tavallinen duunari, hikisessä ketjuravintolassa, tekee hyväntekeväisyyttä huonolla palkalla ja vaatimatta oikeuksiaan. Olen sen omin silmin nähnyt ja todennut.

Masentavaa todella.

Tämä kaikki pohdinta lähti oikeastaan siitä, kun näin YTN:n kampanjan 8 tuntisista työpäivistä. 

Olisikohan jo meidänkin aika herätä!

Voileipäkakku kalasta

Savulohi- siitä syntyi elämäni ensimmäinen voileipäkakku.

Ajattelin jakaa reseptin täällä, jos joku muu ei myöskään löydä mieleistä, jo olemassa olevista resepteistä. Itse googlettelin jonkin aikaa, ja lopulta loin tämmöisen oman version. Eli var så goda!

Oiskohan kakku riittävä n. 15-20 hengelle, riippuu kuinka nälkäsiä ovat.

Mun tapauksessa riitti n. 10:lle, koska kaikki santsasivat kolmatta kertaa...:)

Tarvitset: 

2 pussia vaaleaa paahtoleipää (Iso täysjyvävehnä paahto tms.)

1 pussin tummaa paahtoleipää (esim Fazerin ruispaahto)

Kostutukseen: maitoa

Täyte 1: Lämminsavulohta n. 600g                Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita

              Kuohukermaa 2 dl                            majoneesi joukkoon. Lisää savulohi, tilli- 

              Majoneesia n. 150g                           silppu, pippuri ja suola, ja sekoita hyvin.

              1 puntti tilliä                                      Lisää vielä loraus sitruunan mehua. Suolan

              Sitruunan mehua                               kanssa ei kannata arkailla. Muista maistaa!

              Valkopippuria, suolaa                       Voit tehdä täytteen ajoissa tekeytymään 

                                                                        kylmään, jos sinulla on aikaa.

Täyte 2: Punainen iso paprika 1 kpl                Sekoita tuorejuusto ja creme fraishe

              Ruohosipulituorejuusto 200g            hyvin. Lisää joukkoon hakattua ruohosipulia,

              Creme fraishe 150g                           paprika kuutioituna ja pippuri ja suola.

              Ruohosipulia 1 puntti

              Mustapippuria, suolaa

Koristeluun:  Kuohukermaa 2 dl                                       

                     Majoneesia n. 150g                                       

                     Tillisilppua                                                    

                     Purjosipulia                                                   

                     Paprikaa                                                       

                     Graavilohta                                                   

                     Kirsikkatomaatteja                                        

                     Kurkkua                                                        

                     Juustoraastetta                                               

                                                                                                        

                                                                                        

Kokoa kakku. Leikkaa leivistä reunat. Kostuta jokaista leipäviipaletta maidossa vuorotellen, ja asettele ne tasaiselle alustalle, tai kakkuvuokaan. Kun saat yhden kerroksen leipiä, levitä ensimmäinen täyte niiden päälle. Älä kursaile. 1.Täytettä pitäisi riittää kahteen kerrokseen, joten voit käyttää puolet täytteestä ensimmäiseen kerrokseen. Kun olet levittänyt täytteen, kostuta uusi kerros leipiä. Tämän jälkeen levitä 2. täyte. Tämänkin täytteen pitäisi riittää kahteen kerrokseen, joten voit taas käyttää puolet massata. Toista nämä kaksi vaihetta. Tämän jälkeen kostuta 5. kerros leipiä. 

Tähän vaiheeseen kakun voi mieluusti tehdä jo edellisenä päivänä. Kelmuta kakku hyvin ja laita jääkaappiin maustumaan.

Kuorrutukseen vaahdotetaan taas kerma ja sekoitetaan majoneesi joukkoon. Levitä kevyin liikkein kakun päälle. Kun olet levittänyt kuorrutuksen, voit koristella reunat juustolla. Kun reunat ovat valmiit, koristele kakun pinta esimerkiksi lohiruusukkeilla jne. Vain mielikuvitus on rajana. 

Minulla tuli koristelun suhteen hiukan kiire, joten lähinnä heittelin pinnalle koristeet, mutta ihan nätti siitä silti tuli. 

Mietin itse, että ensi kerralla varmasti kokeilen lisätä paprikatäytteen joukkoon graavilohta, koska lämminsavulohi on ehkä turhan pehmeä makuuni.:) Tottakai kylmäsavulohi toimii varmasti myös.

Koulutus ja siihen suhtautuminen ravintola-alalla

Mie kävin peruskoulun. Kävin lukion, sitten ammattikoulun. Olin työelämässä, ja lähin opiskelee.

No, ihmisillä on ollut paljonkin sanomista miten minä oman elämäni ja urani luon. Ensiksi tietenkin porukat. Yhdeksännellä luokalla halusin vain testata äidin reaktiota, kun ehdotin meneväni ammattikouluun kokkipuolelle, enkä sittenkään lukioon. No, reaktio olisi voinut olla vahvempikin, jos äitini olisi tajunnut, että olin edes puoliksi tosissaan!

Menin siis lukion penkille, opiskelin ahkerasti ja vähän löysemmin, mutta suoritin kuitenkin lukion ajallaan. Olen aina ollut kiinnostunut eri asioista, joten alan valinta ei sinänsä ollut minulle mitenkään selkeä, ja lukio näin ollen oli paras vaihtoehto. En ikinä ole katunut lukioaikojani. Enkä oikeastaan mitään muitakaan valintoja elämässäni. Mutta muut kyllä ovat tehneet sitä puolestani!

Lukion lopulla kerroin rehtorille pitäväni välivuoden. Hän melkein tuli päälle, kun kuuli tämän ja piti puolen tunnin nuhdesaarnan siitä, miten hankalaa on mennä koulunpenkille välivuoden jälkeen. En väittänyt vastaan, vaan hänen mielikseen hain restonomiopintoihin abikeväänä. Kun sitten sain kutsun pääsykokeisiin, en todella ajatellutkaan meneväni sinne.

Mutta miksi? Koska ajattelin, etten halua käytännön alalle ilman käytännön taitoja. Tiedättehän tyypin "insinööri". Kaikki tietävät näitä ihmisiä, jotka ovat esimiesasemassa, mutta käytännönosaaminen on hyvin vähäistä. Minä ajattelin, että en tieten tahtoen hankkiudu käytännönalalle korkeakouluun, josta en tiedä mitään. Lukion jälkeen oli tosin monta muutakin vaihtoehtoa mihin lähteä opiskelemaan kuin restonomiopinnot, mutta ajattelin, että jos valitsen ne, käyn ensin ammatilliset opinnot ja myöhemmin katson korkeakouluopintoja.

Välivuoden jälkeen sitten löysinkin itseni ammattikoulun penkiltä ravintolakokin opinnoista. Ja voi kamala sitä arvostelun määrää. Vanhemmat olivat jo siinä vaiheessa tajunneet, että valitsen oman tieni, mutta muut sukulaiset ja kaverit eivät. Oli jotenkin todella typerä olo, kun selitän 50-vuotiaalle tädilleni, että ei, minä en halua luokanopettajaksi niinkuin sinä tai äitini, vaan pidän siitä, että saan nähdä oman käden jäljen työssäni. Ja ei, äiti ei ole haukkunut minua pystyyn, vaikka sinä haukutkin...

Kävin ammattikoulun innolla läpi, ja olin työelämässä muutamia vuosia.

Jos töissä, sivulauseessa kollegalle tuli ilmi, että olen käynyt lukion, niin voi sitä päivittelyn määrää. Minulle ei ole koskaan selvinnyt, onko se kateutta, vai mitä. Koska todellakin olen käynyt myös ammattikoulun, niin he eivät voi arvostella sitä, että en osaa asioita käytännössä. Tiedän, että olen oikeasti hyvä, ja oikealla alalla. En ymmärrä, miksi pitäisi olla "tyhmä" jos on kokki, ettei voisi opiskella ja osata muitakin taitoja elämässä. Ja ettei tämä silti tee huonompaa kokkia minusta.

Sitten se haloo, kun pudotin töissä pommin, että kyllä, minä aikuinen ihminen, lähden opiskelemaan restonomiksi, ja kyllä, tällä iällä! Uskomattomia reaktioita ja niin paljon. En tiedä taaskaan, ovatko kaikki reaktiot olleet kateutta vai mitä. Mutta (yleistän nyt!) työelämässä en ole kovinkaan montaa kannustavaa kommenttia saanut näiden opintojen suhteen. Ehkä se on taas kateutta, kun ei olla itse jaksettu opiskella, en osaa sanoa, mutta en ole koskaan ajatellut jääväni pelkäksi "kokiksi". Ravintola-alalla on kyllä helppo ylentyä työelämässä ihan vaikka päälliköksi asti, mutta mielestäni en olisi valmis esimies, jos tietotaitoni lepäisi pelkkien työkokemusteni varassa. Haluan esimerkiksi oppia henkilöstöjohtamisesta, budjetoinnista ja markkinoinnista... Asioitahan on vaikka millä mitalla. Voin kertoa, että työelämässä ammattilaisena olleena, voi soveltaa koulussa opittua jatkuvasti ja ymmärtää syvemmin asioita omien kokemusten pohjalta.

Tämä on siis minun painava sanani tälle päivälle. Halusin jakaa tämän kokemuksen, jos muilla on ollut samankaltaisia ongelmia sen suhteen, että koskaan et miellytä ihmisiä. Toki on niitäkin, jotka hyväksyvät sinun valintasi sinun valintoinasi, mutta valitettavan paljon ihmisiä, jotka ovat kapeakatseisia ja tuomitsevia.

IHMISET, OPISKELKAA, JOTTA SILMÄNNE AVAUTUVAT JA MAAILMA EI OLE ENÄÄ NIIN MUSTAVALKOINEN!:)

Bloggaamisen ihmemaa...

Tästä se alkaa! Minulla on nyt oma blogi, josta olen jo kauan aikaa haaveillut. Jännittävää!

En ole koskaan ennen kirjoittanut blogia, joten tästä tulee mielenkiintoista. Lähinnä minua kiinnostaa kirjoittaa asioista, jotka ovat sydäntä lähelläni- eli RUOKA!

Olen ylioppilas, ravintolakokki, restonomi-opiskelija, tuleva ruoka-alan esimies, ehkä matkailualan- Kuka tietääkään mihin tieni vievät. Blogissani haluan käsitellä asioita, joihin olen törmännyt omassa siviili-, työ- ja opiskeluelämässäni, sekä tietenkin asioista, jotka ovat yleisesti pinnalla.

Olen aina ollut kärkäs kritisoimaan. En pidä siitä, että asiat niellään aina kokonaisina, eikä niitä pureskella. En tarkoita, että täytyisi olla kaikkea vastaan, vaan täytyisi myös pystyä käyttämään omia aivojaan. Tämän takia tulen blogissani käyttämään varmasti liioiteltua kieltä ja taivun helposti provosointiin. Joten sinä, joka luet minun blogiani: älä provosoidu, vaan ajattele omilla aivoillasi. Ei ole oikeita eikä vääriä vastauksia. Herättelen vain keskustelua eri asioista.

Tällaisilla ajatuksilla lähden tätä blogia kirjoittelemaan... 

-Sydänkeittiössä-

Ps. Tämä ei ole äidinkielen blogi, joten kirjoitusvirheitä mahtanee esiintyä...;)